Kaj Syrjänen All rights reserved

Reetta Vuokko-Syrjänen

Kirjailija, kriitikko

Syntykehon kansi by Kaj Syrjänen
"Syntykeho on säkenöivä scifi-seikkailu mahdollisesta tulevaisuudesta, jossa ihminen on yhtä kuin mielensä ja fyysiset kehot kaupankäynnin kohteita. Timanttinen esikoisromaani!"
— Magdalena Hai

Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja

Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja (Osuuskumma 2022) on esikoisromaanini. Teos sijoittuu tulevaisuuteen, jossa köyhälistö on säilötty kehottomina sosiaaliservereille ja kehonsa menettänyt päähenkilö Kip osaa tarinan alkaessa haaveilla enää ruuasta, ehkä lisäksi auringosta. Syntykeho on tarkoituksellisesti pinnaltaan viihteellinen, mutta samaan aikaan se kertoo itselleni tärkeistä teemoista. Millaista on elämä, jossa systeemisen epätasa-arvon vuoksi et koskaan pääse edes kokeilemaan siipiäsi? Jossa et osaa edes unelmoida, koska sinut on ajettu niin ahtaalle? Rakenteellinen syrjäytyminen sulkee monia ovia, ei vain ympäristössämme vaan myös aivoissamme.

Syntykehon julkkareita juhlittiin Tampereella 11.6.2022 ja meno jatkui Finnconissa Espoossa 8.-10.7.2022 monenlaisen ohjelman ja kustantamon yhteisjulkkareiden merkeissä. Seuraavaksi luvassa on esiintymisiä mm. syksyn kirjamessuilla.

Painetun kirjan saa kaikkein nopeimmin kustantajan verkkokaupasta, mutta yhtä hyvin sen voi klikata kärryyn vaikka Prisman hyllystä. :) Syntykehoa saa myös e-kirjana kaikista yleisimmistä e-kirjapalveluista (Elisa-kirja, Nextory jne.).

Syntykeho muuttui kirjoitusprosessinsa aikana tahattoman ajankohtaiseksi. Vuoden 2466 hahmot ovat lopen kyllästyneitä halpoihin virtuaalihuveihin. Liha on uusi luksus — vain eliitillä on varaa matkustaa ja juhlia fyysisessä maailmassa. Pandemian sulkiessa fyysisen maailmamme Syntykeho tarjosi pakopaikan: jossain kaukana teoksen päähenkilö Kip murtautui ulos ahtaasta laatikostaan ja pääsi taas tuntemaan auringon ihollaan, edes hetkeksi.

Teos lyhyesti

Mitä olisit valmis tekemään tunteaksesi auringon ihollasi?
Koskettaaksesi toista ihmistä?

Vuonna 2466 köyhälistö on säilötty kehottomina sosiaaliservereille. Kip Markham on ollut vailla kehoa niin pitkään, ettei osaa enää edes kaivata muita ihmisiä – hänen päiväunensa ovat kutistuneet tomaatteihin, ja ehkä auringonvaloon. Mutta lupauduttuaan todistajaksi parhaan ystävänsä murhaoikeudenkäyntiin Kip löytää itsensä kehosta pakenemassa kohti Pariisin raunioita. Pariisissa odottaa Artisti, salaperäinen kehonmuokkaaja, jonka laittomaan kauneuden maailmaan Kip jää etsimään syntykehoaan.

Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja on tieteisseikkailu, jonka viihdyttävän pinnan alla on vahva yhteiskunnallinen pohjavire. Se tarkastelee käsityksiämme kehonkuvasta, sukupuolesta ja ihmissuhteista, sekä identiteetin rakentumista transhumanistisessa maailmassa. Kuka todella olet, jos voit vaihtaa uudet kasvot joka päivä?

Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja on myös rakkaustarina, jossa ei käytetä kertaakaan sanaa rakkaus.

Vastaanotto

"Reetta Vuokko-Syrjänen on erityisen kiinnostunut ihmisen identiteetin rakentumisesta. Paitsi, että kirjailija pohtii maailman ja ihmiskunnan synkkää tulevaisuutta dystooppisessa hengessä, hän näkee paljon vaivaa päästäkseen päähenkilöidensä mielen sisälle. [--] Romaani säilyttää tyylikkään kerrontatapansa alusta loppuun." --Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan kansa 30.7.2022
"Vuokko-Syrjäsen 2460-luku on harvinaisen mielenkiintoinen kuva tulevaisuuden maailmasta. [--] Syntykehon dystopia on todella elävä ja aidon tuntuinen kaikkine outouksineen. [--] Mahtavaa, että Suomessa kirjoitetaan näin omaperäistä ja toimivaa scifiä. Kirjailijalle iso kiitos." --lukija Goodreadsissa 19.8.2022
"Kertakaikkiaan upea ja kekseliäs kirja. Paras jonka olen lukenut vuosiin. Jäin kerrankin liki sanattomaksi." --lukija Nextoryssa
Aleksi Kuutio suosittelee Syntykehoa Tähtivaeltaja-podcastin Sokea suositus -osiossa, löytyy kohdasta 53:28
"Älyttömän mielenkiintoinen premissi. [--] Odotukseni ovat korkeat, mutta semmoinen tunne, etten pety kuitenkaan."

Taustaa

Olen aina ollut kiinnostunut transhumansmista, eli sen pohtimisesta, millainen ihmisyyden seuraava vaihe voisi olla. Vuonna 2015 kirjoitin lyhyen novellin kolmiodraamasta yhdessä kehossa. Liikakansoituksen riivaamassa tulevaisuudessa täysi-ikäiset kansalaiset joutuivat viettämään vapaa-aikansa servereillä ja käyttämään vähän kehoaikansa työssäkäyntiin. Näin muodostunut työssäkäyvien köyhien luokka oli täydellisessä loukussa: ilman kehoa ei ollut mahdollista edes mennä työhaastatteluun toisaalle saati koskaan tehdä mitään oikeassa maailmassa läheistensä kanssa. Tuon ensimmäisen novellin hahmot olivat pattitilanteessa myös sosiaalisen elämänsä suhteen: koska he jakoivat saman kehon, he eivät pystyneet edistämään mahdollisia parisuhteitaan. Ensimmäisessä novellissa tilanne lopulta kärjistyi ja räjähti käsiin, mutta ajatusleikki ei jättänyt minua rauhaan. Kirjoitin samaan jatkumoon toisen novellin, kohta kolmannenkin.

Lopulta huomasin kirjoittavani tarinaa, joka ei millään mahtuisi novellin mittaan. Siirsin sen ensin sivuun, mutta se palasi näykkimään kintereitä, ja kun lopulta annoin sille aikaa, huomasin parissa kuukaudessa kirjoittaneeni ensimmäiset 60 000 sanaa. Annoin tekstin levätä, koska se oli lähtenyt elämään niin omaa elämäänsä, etten enää itsekään ollut varma, saisinko kaiken pidettyä kasassa. Mutta aina kun palasin sen pariin, se vei mukanaan, ja lopulta erinäisten rakenteellisten korjausten ja uudelleenkirjoitusten jälkeen lähetin sen tarjolle aikuisten spekulatiiviseen fiktioon erikoistuvalle Osuuskumma-kustannukselle keväällä 2021.

Positiivinen kustannuspäätös kilahti onneksi sähköpostiin heti kesällä ja siitä alkoi intensiivisen kustannustoimituksen vuosi. Syntykeho lähti taittoon kiirastorstaina 2022. Matka olisi ollut hyvin erilainen ilman tukiverkkoani, ja olen kiitollinen kaikille, jotka ovat kulkeneet kanssani tämän etapin.