”Tänään, Miguelito, minä kerron sinulle Neljännestä porsaasta. Olet viimein tarpeeksi iso kuulemaan kunnon tarinan, todellisen tarinan.”
Kirjailija, kriitikko
”Tänään, Miguelito, minä kerron sinulle Neljännestä porsaasta. Olet viimein tarpeeksi iso kuulemaan kunnon tarinan, todellisen tarinan.”
Mahdottomien kukkien puutarhan seitsemän transhumanistista tieteisnovellia kutsuvat lukijan seuraamaan ihmiskunnan matkaa irti kehosta. Yli kahdensadan vuoden aikajänteelle sijoittuvat novellit pohtivat sitä, miten ihminen voi pitää kiinni identiteetistään, kun keho ja mieli eivät enää ole yhtä.
Kirja koostuu seitsemästä novellista sekä ne yhteen sitovasta kehyskertomuksesta. Näistä neljä on aiemmin julkaisemattomia. Myös kolme aiemmin julkaistua tarinaa on toimitettu uudelleen ja yhtä laajennettu.
Kokoelma on täysin itsenäinen, ja sen voi lukea hyvin myös ennen Syntykehoa, vaikka maailma on sama. Jos et ole lukenut Syntykehoa, voit Mahdottomien kukkien puutarhaan tarttua kuin mihin tahansa transhumanistiseen tieteisnovellikokoelmaan.
Teos on tilattavissa kustantamon verkkokaupasta.
Kyllä, Kip ja Artisti ovat mukana. Kokoelman niminovelli (tai lähes pienoisromaani), joka teoksessa sijoittuu viimeiseksi, tarjoilee uuden, erillisen seikkailun, jossa Artisti tarvitsee aineksia erityiseen kasviperäiseen kehoon. Kip keksii mielestään nerokkaan tavan etsiä jo sukupuuttoon kuolleita kasveja Artistille, mutta kuten kaikki Kipin tuntevat voivat arvata, suunnitelman toteutus ei suju aivan aiotun mukaan. Kaksikon matka vie ihmeiden täyttämään virtuaaliseen puutarhaan, mutta mitä tapahtuu, kun Kip keksii huijata puutarhaa hoitavaa tekoälyä syöttämällä sille aimo paketin satuaineistoa?
Olen sanonut vähän joka yhteydessä, että lyhytproosa on ensimmäinen kirjallinen rakkauteni. Kun kirjoitin Syntykehoa, kehittelin samalla sen maailmaa ja yhteiskunnallista kehityskaarta useissa novelleissa. Ensimmäinen tarina, jonka koskaan kirjoitin Syntykehon maailmasta, oli nimeltään Yhden suhde kolmeen. Se kertoi kolmiodraamasta, joka tapahtui kokonaan yhdessä kehossa. Yhden kehon politiikka oli novellissa jo tiukasti voimassa ja tavallinen väki ahdingossa. Ajatus jäi kiinnostamaan minua niin, että kirjoitin toisenkin novellin samaan maailmaan. Kolmas tuntui siltä, että se on ehkä hieman tavallista novellia pidempi. Olihan se: siitä kasvoi koko Syntykeho.
Kehittelin Kipin maailman yhteiskunnallista kehityskaarta novelleissa rinnakkain Syntykehon kirjoittamisen kanssa. Nyt julkaistavassa kokoelmassa on mukana näiden tarinoiden parhaimmistoa, mm. Suomen parhaan tieteis- tai fantasianovellin Atorox-palkinnon vuosina 2020 ja 2021 pokanneet Emma Halmin vaihtoehdot kuolemalle ja Neljäs porsas.
Neljä tarinoista on uusia. Niminovellin virtuaalipuutarhan ohella päästään käymään mm. 2400-luvun nunnaluostarissa, joka vaikuttaa olevan riivauksen vallassa. Yksi käsittelee ylisukupolvista traumaa kehoista luopumisen jälkeen.
Vaikka tarinat ovat itsenäisiä, ja osa aiemmin erillisinä julkaistujakin, ne muodostavat samalla suuremman kokonaisuuden. Mahdottomien kukkien puutarha on samalla eräänlainen kronikka, johon mukaan pääsee kehyskertomuksen matkassa.