"Kirjoittajana olen kiinnostunut erityisesti tekstin psykologisesta tasosta. Suuri osa tuotannostani käsittelee tavalla tai toisella identiteetin rakentumista tai sen horjumista. Teksteissäni on yleensä myös yhteiskunnallinen ulottuvuus: tieteiskirjallisuus on minulle tapa kommentoida tämän hetken kehitystrendejä kärjistämällä niitä mahdollisessa tulevaisuudessa – kysyä siis: Tätäkö te ihan oikeasti haluatte?"
Olen tamperelainen kirjailija ja kriitikko, sekä Suomen Kirjailijaliiton ja Pirkkalaiskirjailijoiden jäsen. Kirjoitan sekä pitkää että lyhyttä proosaa niin nuorille kuin aikuisille. Olen voittanut vuoden parhaalle suomenkieliselle tieteis- tai fantasianovellille myönnettävän Atorox-palkinnon vuosina 2020, 2021 ja 2024.
Esikoisromaanini Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja ilmestyi Osuuskumma-kustannukselta kesällä 2022. Novellieni tapaan se on vahvasti yhteiskunnallinen tieteistrilleri, mutta yhtä aikaa aiempaa tuotantoani viihteellisempi. Maailman synkistyessä koen tärkeäksi, että kirjallisuus voi tarjota pakopaikan, vaikkapa sitten vuoden 2466 holo-ohjelmoijien ja hakkereiden värikkäässä maailmassa. Novellikokoelmani Mahdottomien kukkien puutarha (2023) laajentaa samaa maailmaa.
Ensimmäinen nuortenromaanini Harhakoto (Hertta Kustannus 2025) alkaa meidän maailmastamme Hervannan kerrostalojen keskeltä. Halusin kirjoittaa nuorille rehellisesti ja kaunistelematta siitä, millaista on kasvaa kodissa, jossa ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla saman ikäisillä.
Uskon, että jokainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Siksi ohjaan luovan kirjoittamisen kursseja ja työpajoja kaiken ikäisille. Olet tervetullut kursseilleni koska tahansa!
Olen toiminut mm. Kosmoskynä-lehden päätoimittajana. Kriitikkona keskityn itse erityisesti arvostelupalstoilla marginaaliin jääviin kirjallisuuden lajeihin, kuten spekulatiiviseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Olen Suomen arvostelijain liiton jäsen.
Kustannustoimitan sekä romaaneja että novellikokoelmia. Toimittajana minulle tärkeintä on auttaa kirjoittajaa hiomaan esiin tekstinsä ydin kirjoittajan omaa ääntä hukkaamatta.
Spekulatiivinen fiktio kysyy entä jos? -kysymyksiä, jotka saavat tarinan haarautumaan meille tutusta maailmasta. Entä jos eräänä päivänä sorsa toisi sinulle kirjeen toisesta maailmasta? Entä jos meillä ei olisi enää lainkaan kehoja?
Spekulatiivisuus tarjoaa kirjoittajalle työkaluja, jotka tiukassa realismissa pysyminen rajaisi pois. Meidän todellisuutemme ilmiöiden tarkasteleminen spekulatiivisessa kontekstissa antaa mahdollisuuden tutkia tuttuja ongelmia uusista näkökulmista, irrallaan vakiintuneesta. Kirjoittaminen onkin siis minulle tapa yrittää ymmärtää maailmaa ja ihmisyyttä koko sen käsittämättömässä kirjossa.